Savanni nukahtaa

Etoshan kansallispuistoa kohti lähdimme ajamaan aikaisin aamulla ilman aamupalaa. Kuskimme sanoi, että matkaan menee aikaa viisi tuntia, mutta todellisuus oli hieman toinen. Autossa istuttiin yksitoista tuntia!! Yksi matkaseurueen jäsen alkoi voimaan autossa pahoin ja teimme useita pysähdyksiä tien varteen ja muovipusseja kului. Syynä pahoinvointiin oli luultavasti se, ettemme syöneet aamupalaa ja jokaista heikotti jossakin vaiheessa. Tiet täällä ovat melko hyväkuntoisia ja viivasuoria. Tuulenpuuskat ovat täällä voimakkaita ja välillä minibussimmekin otti tuulta alle. Matkalla Etoshaan satuimme kolaripaikalle ja riensimme heti auttamaan. Valitettavasti näky oli lohduton, matkustaja oli menehtynyt ja kuskia jo hoidettiin. Kuski kertoi olevansa maassa turistina ja he olivat vuokranneet auton ja aloittaneet juuri lomansa. Yritimme auttaa kuskia sen, minkä pystyimme ja odotimme ambulanssin saapumista. Jatkoimme matkaa hyvin hiljaisina ja mietteliäinä. Kävimme myöhemmin asiaa useita kertoja läpi ja keskustelimme tapahtuneesta myös kuskimme kanssa. Hän kertoi, että vastaavanlaisia onnettomuuksia sattuu valitettavan paljon etenkin turisteille, kun he eivät ole tietoisia tiellä olevista hurrikaaneista ja usein nopeutta on myös liikaa. Onneksi meillä oli varma ja luotettava kuski, joka on ajanut Namibian teitä monia monia kertoja. 

Etoshan kansallispuistoon saavuimme klo:18 maanantai-iltana ja laitoimme leirin pystyyn. Wayne kävi heti ruoan kimppuun ja melko pian saimme lämmintä ruokaa syödäksemme. 

Leirintäalue oli siisti ja sieltäkin löytyi uima-allas, johon pääsi virkistymään ruoan jälkeen. 

Etoshan kansallispuisto on kooltaan 96000 hehtaaria ja eläinlajeja löytyy monia satoja. Leirintäalue oli aidattu, joten eläimiä ei tarvinnut teltassa pelätä. Ainoastaan haisunäädät seikkailivat alueella ja etsivät ruoantähteitä. Illalla lähdimme kävellen viereiselle juottopaikalle katsomaan eläimiä. Katsomo oli kuin elokuvateattereissa ja siellä sitä hiljaa istuttiin ja odotettiin eläinten saapuvan juomaan. Lopulta kaksi sarvikuonoa saapui paikalle, isä ja poika ilmeisesti. Niiden touhuja siinä ihmeteltiin ja puolelta öin painuttiin telttoihin. 

Yöllä lämpötila laski reilusti ja aamulla heräsinkin kurkku kipeänä ja nenä tukkeessa. Edellisestä päivästä viisastuneena söimme kunnon aamupalan ja lähdimme bongailemaan eläimiä. Ja niitä sitten kyllä nähtiinkin! Mahtavaa nähdä eläimiä omassa ympäristössä villeinä, välillä olo oli kuin olisi katsonut avaraa luontoa tai leijona kuningasta! 

Sarvikuono

Kirahvi 

Eläimiä tuli kuvattua paljon, mutta kuvia voin sitten näyttää enemmin kun kotiudun. 

Oma olo oli kuumeinen, mutta Buranan voimalla selvisin! Ruokailimme leirintäalueella ja lähdimme ajamaan kohti seuraavaa määränpäätä eli Swakopmundia. Matkaan kului aikaa yhdeksän tuntia ja suurin osa ajasta kului nukkuen. 

Seuraavat kuulumiset siis merenrannalta :)