Aurinkoa!

Loppuviikko meni mukavasti hoidellen pikkuvauvoja ja synnyttäneitä äitejä. Oli kiva saada hoitajilta positiivista palautetta, kun he sanoivat että osaamme jo kaiken! 

Täällä kyllä minulle, nopean toiminnan naiselle, tämä hitaus on toisinaan ollut erittäin vaikeaa. Asiat tapahtuvat erittäin hitaasti ja aina saa jotakin odotella. Lisäksi on monta erilaista verensokerimittaria, mutta niistä vain yksi toimii. Ja liuskapaletteja on jos jonkinlaista, mutta vain yhdet käyvät toimivaan mittariin. Miksi niitä toimimattomia ei voi vaan heittää pois tai korjata? Parasta antia on ehdottomasti ollut vastasyntyneiden hoito. 

Pikkuiset ovat olleet sydäntämurskaavan suloisia ja jotenkin super-rauhallisia. Ja imemisrefleksin nopeutta on ollut myös hauska seurata, pienet hamuilivat meidän sormiakin suuhunsa!

Tässä pieni taidonnäyte epäselvästä käsialasta. Näistä sitten pitäisi ottaa selvää ja toteuttaa lääkärin ohjeistuksia! 

Tunnelmia kenguru-huoneesta!

Sairaala hyödyntää myös hienosti aurinkoa energianlähteenä. 

Perjantaina lähdimme käymään Suomen suurlähetystössä. Olimme laittaneet aiemmin jo sähköpostia ja he toivottivat meidän tervetulleiksi. Paikka oli aivan keskustan tuntumassa. Täytimme siellä omat tietomme ja pakko oli Suomen lipun kanssa hassutella. 

Tapasimme myös yhden suomalaisen naisen, joka työskentelee suurlähetystössä. Oli kiva vaihtaa kuulumisia hänen kanssaan. Hän toivotti meidät myös tervetulleiksi itsenäisyyspäivän juhlaan ja joulukirkkoon, jossa lauletaan Suomen kauneimpia joululauluja. Ihanaa! Suurlähetystössä oli myös melko hyvä valikoima suomalaisia kirjoja ja muutama sieltä tarttuikin mukaan. 

Perjantaita jatkettiin kaupungilla ja kävimme syömässä kanahampparit. Kiertelimme kauppoja ja ruokaostokset saimme myös tehtyä. 

Illalla menimme porukalla taas ruokailemaan ja sen jälkeen käytiin kaupungissa siidereillä. Viiminen päivä lokakuuta ja palkkapäivä, ihmisiä oli siis paljon liikenteessä. Saimme myös tyylikkäät kasvomaalaukset Halloweenin kunniaksi. 

Lauantaiaamuna lähdimme pienellä kävelylle kera kameran. Sain ehkä kymmenkunta kuvaa otettua, jonka jälkeen kamera ilmoitti linssivirheestä. Tämän jälkeen kamera ei ole suostunut yhteistyöhön! Olen onneksi saanut itse kamerakauppiaalta etätukea Haminasta asti, mutta mitkään konstit eivät ole saaneet kameraa henkiin. Harmittaa niin paljon! Sain kameran synttärilahjaksi ihanilta ystäviltä ja nyt se sitten jo päätti sanoutua irti. Niin kurjaa. Ja vielä niin huono ajankohta kameran hajoamiselle!

Päätettiin nimittäin, että tulevana viikonloppuna starttaamme reissun päälle viikoksi. Tarkoitus on mennä aluksi Duvunduun (virtahepoja ja alligaattoreita) sieltä Vicktorian putouksille ja sieltä Etoshan kansallispuistoon, jossa tulemme varmasti näkemään koko Afrikan eläimistöön. Sieltä matka jatkuu vielä rannikolle Walvisbayhin ja sieltä etelään ihastelemaan hiekkadyyneja. Ja tämä siis kaikki tarkoitus tehdä viikon sisällä, tarkoittaa siis paljon autossa matkustamista ja teltoissa yöpymistä. Niin kivaa, odotan reissua innolla! Täällä tämä arki on kuitenkin aika puuduttavaa (vaikkakin siis tosi kivaa) ja maiseman vaihto tekee hyvää. Reissuun kuluu myös sievoinen summa rahaa, joten nyt on elettävä hyvin säästeliäästi ja viikonloppuna tehtiinkin koulutehtäviä hyvällä menestyksellä ja kävin norjalaisten kanssa salilla. Tänään oltiin toisten suomalaistyttöjen majatalossa ottamassa aurinkoa ja päätin sitten opettaa Max- koiralle vähän uimista. Ei se siitä tainnut niin innostua, koska uinnin jälkeen se karttoi minua :)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!