Fa-fa-falls!

Bussimatka lopulta päättyi ja saavuttiin tajuttoman kuumaan Zambiaan lauantaina noin klo:14. Bussin penkit oli ihanan pehmoiset ja unikin maistui. Wayne oli buukannut meille huoneen Jolly Boys nimisestä paikasta ja bussipysäkiltä paikallinen mies meidät sinne saatteli. Vatsataudista toipuva potilas oli tässä vaiheessa vielä melkoisen heikossa hapessa ja kuumuus ei kyllä auttanut yhtään asiaa. Jolly boysista meille kuitenkin kerrottiin, että huonevarausta meillä ei ollut tässä paikassa vaan varauksemme oli leirintäalueella. Tässä vaiheessa olisi tehnyt mieli heittää rinkka selästä ja hypätä läheiseen uima-altaaseen. Tietenkään meillä ei ollut mitään telttaa mukana ja haaveilimme jo oikeasta sängystä ja suihkusta. Onneksi yksi työntekijä lähti viemään meitä autolla leirintäalueelle. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Leirintäalueelta meille löytyi huone ja paikka oli äärettömän siisti! Tunnelma oli hieman hippimäinen ja reppureissaajia varten suunniteltu. 

Ensimmäiseksi oli pakko saada ruokaa ja päästä altaaseen. Vatsatautinenkin alkoi pikkuhiljaa toipumaan ja illalla lähdettiin kaikki yhdessä katsastamaan Zambian yksi hienoimmista hotelleista. Royal hotel Livingstone oli kyllä näkemisen arvoinen, googlettakaa, niin näette! hotellin pihalla seeprat ruokailivat ja apinoita vilisi pitkin nurmialuetta. Katsottiin upea auringonlasku rannalla viiniä nauttien ja Victorian putouksia ihaillen. Onneksemme meille sattui aivan mahtava taksikuski, joka järjesti meille seuraavaksi aamuksi oppaan putouksille. Taksi saapui kukonlaulun aikaan meitä noutamaan ja suuntasimme putouksille. Lämpötila alkoi hiljalleen kohoamaan ja patikointi kivikkoisella maalla kävi urheilusta. 

Päätavoitteena oli päästä uimaan putouksilla sijaitsevaan Devils pooliin. Tämän paikan ovat aikanaan paikalliset lapset löytäneet ja se on ennen ollut siis leikkipaikkana, melko vaarallinen sellainen! Nykyään se toimii siis ainoastaan turisteja varten ja sadekauden aikaan sinne ei ole asiaa. Toinen opas otti meidät haltuunsa ja näytti uimareitin, jota kautta pääsimme kyseiseen altaaseen. Allas sijaitsee siis aivan putouksen reunalla, mutta virtausta tietyissä paikoissa ei ollut. Oli siis tärkeää pysytellä tietyssä kohdassa, ettei joutunut virran vietäväksi. 

Kokemus oli ehkä yksi hienoimmista, mutta samalla myös pelottavin. Maailmassa on kyllä niin paljon hienoja kokemuksen arvoisin paikkoja!

Taksikuski odotteli meitä Victorian putouksilla ja seuraavaksi hyppäsimme pirssiin ja suuntasimme hampurilaispaikkaan. Nopeasti hampparit matkaan mukaan ja eväitä nauttimaan Victorian putouksille, josta bussi lähti klo:11 takaisin kohti Duvundua. Pieni taistelu tuli eväistä paviaanien kanssa, mutta onneksi Salkalla oli nopeat refleksit ja saimme pitää eväämme. 

Matka takaisin taittui samalla bussilla ja rajojen ylitys oli kyllä aina yhtä mielenkiintoista! Välillä jouduimme odottelemaan laukkujen tarkastusta ja toisinaan taas kaikkien kenkien pohjat tuli putsata pieneen pyyhkeeseen. Onneksi osasimme suhtautua huumorilla asiaan ja naurua riitti :) perillä Duvundussa olimme klo:21 ja Wayne oli meitä vastassa, ruoka oli myös louhdittu valmiiksi. Syömisen jälkeen uni maistui teltassa makeasti. Aamulla pistimme leirin kasaan ja starttasimme auton keulan kohti Etoshaa.