Kukkerikuu!

Kaksi työpäivää takana ja ne on vietetty HIV-klinikalla. Klinikka sijaitsee Katuturan sairaalassa, mutta paikka on täysin remontoitu ja siellä on toimiva ilmastointikin, jihuu! Työpäivän aikana on ehtinyt tulla jopa viileä. Marssimme maanantaina sister Thelen luokse, mutta ei sisteriä näkynyt eikä kuulunut. Hänen luona vaihto-opiskelijoiden tulisi käydä parin viikon välein näytillä ja kertomassa kuulumiset. Onneksi olemme reippaita ja oma-aloitteisia opiskelijoita, niin rohkenimme menemään ilman sisteriä uuteen paikkaan ja siellä meidät otettiin ihan mieluusti vastaan. Klinikalla on lapsille sekä aikuisille tarkoitetut omat vastaanottopisteet ja itse aloitin maanantaina lasten puolelta. Kaikenkaikkiaan klinikalla käy päivittäin 200-250 potilasta. Jotkut tulevat ainoastaan kontrolliverikokeisiin ja toiset tapaavat myös lääkärin. Joidenkin lääkitystä muutellaan sen mukaan, mitä veriarvot ovat. Katuturan sairaalan HIV klinikalla on kaikenkaikkiaan yli 14 000 potilasta, ajatelkaa! Kaikki he ovat HIV positiivisia ja kuinkakohan paljon heitä on vielä löytämättä. Kaikki eivät todellakaan hakeudu täällä testeihin, saati hoitoon. Klinikalla käynnit edellyttää sitoutumista terveellisiin elämäntapoihin, lääkitykseen ja käynteihin klinikalla. Jokaisella käynnillä potilaiden lääkepussit ja purnukat tarkistetaan ja katsotaan, että onko lääkkeitä syöty ohjeen mukaan. Lääkitys on ilmaista ja klinikalla toimii oma apteekki, josta potilaat saavat lääkkeensä käyntien yhteydessä. Klinikka on aloittanut toimintansa 2003 ja arkistossa tämänkin potilaan paperit tulivat vastaan. 

Klinikalla tehdään myös pikatestejä, tuloksen saa vartin kuluessa verikokeesta. Klinikalla toimii "konsultteja", jotka sitten kertovat potilaalle HIV testituloksen. Ja tätä kirjaa selaillessa ehkä 5%potilaista olivat saaneet helpottavan tiedon eli negatiivisen testituloksen ja muut olivat positiivisia. 

Lasten puolella otin pikkuisia potilaita vastaan ja otin heiltä pituuden ja painon. Lasten puolella käyvät kaikki alle 20vuotiaat. Pienimmät olivat ihan pikkuisia vauvoja ja vanhemmat teini-ikäisiä. HIVlääkkeet vaikuttavat pituuskasvuun ja erityisesti mieleen jäi kadulla asuva 16-vuotias poika, joka painoi hädintuskin 30kiloa ja näytti noin kymmenen vuotiaalta. Reippaasti hän oli pukeutunut koulupukuun, joka oli likainen ja rikkinäinen sekä painava reppu oli harteilla. Pojan silmät olivat ilmeisesti tulehtuneet ja hän ei pystynyt kunnolla pitämään edes silmiä auki. Kysyin, onko pojalla aurinkolaseja, mutta eihän niitä tietenkään ollut. Jos omat olisivat olleet mukana, niin olisin ne ehdottomasti pojalle antanut. Lääkäri käski pojan mennä keskussairaalaan näyttämään silmiä ja poika sanoi kävelevänsä sinne!! Lämpöä ulkona noin 30astetta, pojalla koulupukuna suorat pitkät housut, kauluspaita ja villainen slipoveri, silmät niin kipeät ettei voi niitä pitää auki ja silti meinasi kävellä yli kilometrin matkan siinä kunnossa. Onneksi lääkäri kirjoitti lapun, jotta poika pääsi ensiavusta hyppäämään ambulanssikyydillä keskussairaalaan. Poika näytti omat lääkepussukkansa lääkärille ja tiesi hyvin kertoa, mitä lääkettä ottaa milloinkin ja minkä verran. Pojan toiveammatti oli poliisi! Kävi niin sitä poikarukkaa sääliksi ja kaikkia niitä muitakin valloittavia lapsia, joita klinikalla tapasin päivän aikana. 

Tiistaina eli tänään olin aikuisten puolella ja siellä kuhinaa riittikin! Suurin osa klinikalla kävijöistä on köyhistä oloista, mutta seassa oli myös paljon hyvinpukeutuneita miehiä sekä naisia. Olin yhden hoitajan mukana ottamassa verikokeita ja siinä hetken seurattua toimintaa päätin rohkaista itseni ja kysyä, voisinko ottaa myös verikokeen. Klinikalla oli aivan samat välineet kuin meillä Suomessakin. Pienen jännitysmomentin asiaan toi se, että tiesin potilaan olevan 100% varmuudella HIV positiivinen. Tietysti jokaista potilasta tulisi kohdella niin, että tartuntavaara on olemassa, mutta onhan se ihan eri asia kun potilaan tilanteen tietää. Niinpä minun uhrikseni ovesta saapui pelokas nainen. Kun juuri häntä ennen potilaina olivat olleet pulleasuoniset miehet! No, onneksi nainen suostui siihen, että sain verikokeen ottaa. Staasseista täällä ei ole tietoakaan, joten kumihanska hauiksen ympärille ja jonkinlainen suoni sieltä paljastui ja sain verikokeen otettua! Jeee :) 

Aikuisten puolella jatkoin potilaiden vastaanottamista ja punnitsemista, moni kiitteli " thank you docktor!" Olin mukana myös lääkärin vastaanotolla, mutta moni potilaista puhui paikallista heimokieltä ja minulta jäi puheet ymmärtämättä!

Arkistohuoneessa etsittiin välillä potilaspapereita!

Kaksi päivää ovat olleet henkisesti rankkoja, on vaikea ymmärtää, kuinka moni täällä on oikeasti HIV:n kynsissä. Nämä ihmiset tarvitsisivat ehdottomasti lisää valistusta ja tietämystä! Olisi mielenkiintoista palata tänne vaikka eläkepäivinä ja nähdä, mikä maassa on silloin tilanne. Nyt se on ainakin melko surullinen.

Muutoin täällä ollaan oltu reippaita ja saatu kaksi ylimääräistä kurssiakin suoritettua ja näin ollen 4opintopistettä kilahti tilille :) Ihanan opiskelukaverin Hannelen ansiosta minulla on nyt työharjoittelupaikka varattuna syventävälle opintojaksolle helmi-huhtikuulle. Kiitos vielä Hansu :)

Eilen myös vihdoinkin passit saatiin takaisin ja viisumin kera! Oleskeluaikaa olisi tammikuun loppuun saakka, mutta jätetään se kuitenkin käyttämättä. Jouluksi on päästävä äidin ruokapatojen ääreen! :)

Ollaan täällä välillä muistettu rentoutuakin ja parhaiten se tapahtuu altaalla kirjan ja hyvän juoman parissa. 

Ah, näitä hetkiä mulla tulee ikävä!