Kolme viikkoa jo takana!

Aika kiitää vauhdilla, tosiaan kolme viikkoa jo oltu Namibiassa! Uskomatonta!

Tänään saatiin toinen työharjoitteluviikko teho-osastolla päätökseen. Loppua kohti hoitajat eli sisterit alkoivat olemaan meitä kohtaan rennompia ja ystävällisempiä. Oli myös kiva, kun pääsi itse tekemään hoitotoimenpiteitä ja tiesi, mistä tavarat löytyy. Työtavat täällä on kyllä niin kovin erilaisia, kun mihin on totuttu. Ollaan kuitenkin kunnialla selvitty, mutta nämä työtavat pitää kyllä unohtaa, kun Suomeen palataan. Maassa maan tavalla, eikös niin? :) 

Teho-osasto on ollut kokoajan täynnä ja potilaat ovat vaihtuneet useasti. Eräällä tytölle ukrainalainen lääkäri yritti laittaa CV-katetria ja voi herra mun jee sitä toimintaa! Teki oikeesti niin pahaa katsoa vierestä kun tytön solislaskimoa yritettiin metsästää ja mitään esilääkettä tyttö ei tietenkään saanut. Ainut, mitä pystyin tekemään, oli pitää tyttöä kädestä kiinni. Ja sitä ronklaamista kesti varmasti 45 minuuttia ja tyttö huusi tuskasta ja puristi kädestäni kaikilla voimillaan. Muut hoitajat katsoivat hieman halveksuvasti vierestä, mutta otetta en irroittanut! Täällä on paljon kuullut juttua siitä, kuinka huonosti potilaita kohdellaan. Teho-osastolla kuitenkin kohtelu oli vielä melko inhimillistä ja jotkut hoitajat juttelivat kivasti potilaille. Mutta paljon on vielä opittavaa! 

VUODEPESUT!! Huh!! Siinäpä sitä oltiin taas perusasian äärellä huuli pyöreänä :) harvoin sitä tuntee itseään niin tyhmäksi ( tai viisaaksi) kuin ensimmäistä kertaa Namibiassa tehdessä vuodepesuja potilaalle! Aluksi haetaan metallinen kärri ja siihen muovinen vati. Vatiin kuumaa vettä isosta termarin näköisestä asiasta, joka löytyi yhdeltä potilaspaikalta. Ja sekaan sitten raanasta kylmää vettä. Sitten ruosteisesta metallisesta potilaspöydänlaatikosta palasaippua ja pieni pyyhkeenpaja ja hommiin. Kuvassa potilaspöydänlaatikko sisältöineen! 

Aluksi potilas vaahdotetaan päästä varpaisiin saippualla ja tietenkin samaa pyyhettä käyttäen. Kysyin, että eikö olisi suotavaa käyttää esim. kasvoille ja takapuolelle eri pyyhettä. Vastaus oli kyllä, mutta sitä ei nyt vaan niin tehdä. Seuraavaksi oli sitten vuorossa saippuan huuhtelu pois iholta ja se tehtiin samaa pyyhettä käyttäen. Potilasta käännellään hyvin epäergonomisesti ja kainaloista vedetään! Seuraavaksi iholle levitettiin paksu kerros vaseliinia ja lakanat vaihdettiin. Lakanoista täällä ollaan hyvin tarkkoja ja siihen hoitajat panostavat kaiken energiansa. Vuode tulee aina olla siisti ja kulmat särmässä! Vuodepesut tuli tehtyä kyllä hyvin huolellisesti, mutta ei siinä ollut puhettakaan aseptiikasta. Mutta niin, tyylejä on monia ja aina ei tarvita hienoja tarvikkeita niiden toteuttamiseen, maalaisjärjelläkin pärjää. Tyynyjä en ole koko osastolla nähnyt ja voitte vain päätellä asentohoidon toteuttamisen täällä. Sitä ei siis ole, pääsääntöisesti potilaat makaavat selällään ja voi taivas niitä makuuhaavoja!

Yksi lääkäri kertoi, että hengityskoneet ovat tulleet Suomesta lahjoituksena sairaalaan. Hieno juttu, jos näin on! Laitteet ovat kyllä samoja, mitä meilläkin Suomessa, mutta tippalaskurit ovat vähän vanhempaa mallia ja niistäkin vain osa toimii. 

Hoitajat olivat hyvin kiinnostuneita Suomesta ja meidän sairaaloista. He ihmettelivät suut sepposen selällään, kun kerrottiin esim.tietokoneista. Täällä, kun tosiaan tällaiselle kaavakkeelle kirjataan kaikki. 

Yksi hoitaja on kovasti kiinnostunut tulemaan Suomeen, jos joskus töistä pääsee lomalle. Täällä kovasti ihmeteltiin myös sitä, että meillä on Suomessa palkallista lomaa n.viisi viikkoa vuodessa. Kyselivät vielä, että onko meillä silti viikossa vapaapäiviä loman lisäksi. Niin, tässä vaiheessa tunsi kyllä itsensä erittäin etuoikeutetuksi. Täällä hoitajat raatavat töitä 40 tuntia viikossa n. 1000 euron kuukausipalkalla ja ei lomia! Huh heijaa. 

Tässä muutama kuva vielä osastolta. 

Lääkevaunu!

Liinavaatevarastoa. 

Lääkevalikoimaa. Tässä samassa pienessä huoneessa hoitajat lämmittivät myös ruokansa mikrossa ja pitivät taukoja. 

Elvytyskärry

Tarvikkeita. Aina ei ollut oikein varmaa, että mikä on puhdas ja mikä ei. 

Näinkin saattoi olla teho-osastolla! Potilas oli siis itse irroittanut piuhat ja ketään ei kiinnostanut potilaan elintoimintojen seuraaminen. Annettiin siis vain olla peiton alla. Huomatkaa myös monitorin kiinnitys, keinot on monet!

Ja kun Suomessa valitetaan jonottamisesta sairaalaan tai arvauskeskukseen (sana, jota vihaan), niin sietäisi tulla tänne jonottamaan :) ja tässä siis vain murto-osa jonottajista. 

 

Ruokatauot ovat aina leppoisia, kun mukana on muitakin opiskelijoita!

Ja kaksi hullua Suomesta!

Tänään oli kyllä erityisen mieleenjäävä potilas!

Osastolle oli eilen tuotu viisi kuukautta vanha pieni tyttö! Pikkuinen oli hyvin sairas ja hän toipui leikkauksesta. Hän oli syntynyt ilman silmiä ja lisäksi hänen silmiensä välissä kasvoi perunan kokoinen uloke. Hieman epäselväksi jäi, että mistä tämä johtui, mutta voi parkaa! Tuntui kyllä todella kurjalta nähdä niin pieni ja sairas lapsukainen. Hänen äitinsä vieraili osastolla ja oli ymmärrettävästi kovin ahdistunut. Hän ei puhunut englantia, mutta yritin siinä lasta silitellessä näyttää, että hänkin voi koskettaa lasta ja se on heille molemmille tärkeää. Myöhemmin lapsi siirrettiin toiseen sairaalaan ja jäin kyllä miettimään, että mikä mahtaa olla tuon tytön kohtalo? Niin surullista. 

Mutta kaikenkaikkiaan teho-osasto on ollut hyvin mielenkiintoinen paikka ja sinne varmasti vielä palaamme harjoittelun aikana. Opiskelijat ja lääkärit ovat olleet meitä kohtaan ystävällisiä ja yksi opiskelija halusi meidän kanssa myös valokuvaan. 

Meidän työvaatteet (joiden täällä olleiden opiskelijoiden vanhat) ovat saaneet paljon huomiota osakseen ja lupasimmekin ne jättää osastolle, kun täältä lähdetään. Meidän mielestä taas täällä hoitajien asut ovat paljon tyylikkäämpiä, kun meidän valkoiset jätesäkit! Useasti meitä myös luullaan lääkäreiksi, sairaalassa ihmiset huutelevat: Good morning docktors! Ja me tietysti hymyillään sievästi takaisin ja toivotetaan hyvää huomenta. 

Ainiin, olemme päässeet muuttamaan takaisin maalattuun poolhouseen, ihan kuin olisi taas kotona :) keittiöremonttia vielä jatketaan ja toivotaan, että pian pääsemme siellä kokkailemaan. 

Olemme saaneet myös talon koiraa viedä lenkille, mutta irtokoirien vuoksi se on täällä vähän hirvittävää. Kuvassa Lisa ja Nikita. 

Muuten täällä elämä rullaa mukavasti. Lämpöä riittää ja muutama päivä on ollut nyt todella hauteinen, mutta sadetta ei vaan saada. Maa on rutikuiva, joten sade olisi enemminkin kuin tervetullut. 

Tänään tuli testattua puhelimella Viberia ja soitto Sakulle toimi tosi hyvin. Joten latailkaa puhelimiinne appstoresta viber, niin voidaan ilmaiseksi soitella ja vaihtaa kuulumisia :)

Suomeen on kuulemma tullut jo ensilumi, huih! Älkää paleltuko, lämpöisiä halauksia täältä! :)