Joululauluja ja jäähyväisiä

Torstain juhlista toivuttuamme olimme taas valmiita lauantaina suuntaamaan nokkamme kohti Suomen suurlähetystön residenssiä ja joulujuhlia. Ilma oli pilvinen ja sateinen, jonka vuoksi juhlat olivatkin tälläkertaa sisätiloissa. Suurlähettiläs Anne Saloranta ja hänen miehensä Kari ottivat meidät ilolla vastaan ja pian vieraita alkoikin saapua paikalle. Useat suomalaiset tulivat kysymään meiltä, että olemmeko me niitä kuuluisia suomalaisia sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka ovat harjoittelussa Katuturan sairaalassa. Ilmeisesti tarinamme ovat kiirineet jo monien korviin. Monet suomalaiset halusivat kuulla lisää kokemuksistamme sairaalassa ja olivat silminnähden järkyttyneitä, kun kerroimme yövuorostamme. No, kyllähän se aika hurjaa olikin! Monet täällä olevista suomalaisista ovat jonkin projektin tai hankkeen vuoksi maassa ja useat ovat myös Lähetysseuran työntekijöitä. Tapasimme myös pariskunnan ja heidän reilun vuoden ikäisen tyttärensä, jotka olivat vasta tulleet Namibiaan. Mies työskentelee jätehuoltofirmassa ja heidän on tarkoitus viipyä maassa kolme vuotta. On hieno nähdä ihmisiä ja kuulla heidän tarinansa, minkä vuoksi ovat tulleet Namibiaan. Kaikenkaikkiaan juhlissa oli varmasti noin kolmekymmentä suomalaista. 

Alkupuheiden jälkeen joulupukki piti herättää nojatuolista laulamalla kovaan ääneen joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanhaukki...

Joulupukki saatiin hereille ja lapset pääsivät noutamaan lahjansa. Ei ollut minulle yhtäkään pakettia :)

Seuraavaksi vuorossa oli päivän odotetuin hetki, riisipuuroa! Riisit olivat vartavasten Suomesta tuotu ja oli suurlähettiläs tehnyt vielä luumusoppaakin. Riisipuuro ei ole varmaan koskaan maistunut niin hyvälle, nam! 

Riisupuuroa piti ottaa vielä lisää ja sitten olikin vuorossa jälkkärit. 

Nam, nam ja vielä kerran NAM!! 

Syömisten jälkeen suuntasimme keskustan kauniiseen kirkkoon laulamaan joululauluja. Vettä satoi kaatamalla ja ilma oli viileä, kirkossa oli kuitenkin lämmin tunnelma. 

Kirkosta suuntasimme takaisin majatalolle viettämään saksalaisen Lisan läksiäisiä. Ukkonen jyrisi, taivas välkkyi ja vettä satoi kaatamalla. Wayne heitti meidät onneksi kaupunkiin ja päädyimme jälleen kerran hyväksi havaittuun Dylans karaokebaariin. Tosin tälläkertaa karaokea ei ollut vaan paikalla oli DJ ja tanssilattia oli kovassa käytössä. 

Itsenäisyyspäivän juhlissa tapasimme suomalaisen pojan, joka on harjoittelussa suurlähetystöllä ja Rovaniemellä opiskelleen sairaanhoitajatytön, joka on ollut täällä myös harjoittelussa ja tullut nyt takaisin Namibiaan. He liittyivät myös meidän seuraamme ja kaikenkaikkiaan seurueemme oli kaksitoista henkinen. Mukana oli suomalaisten lisäksi ruotsalaisia, norjalaisia, yksi saksalainen ja yksi brasilialainen. Ilta oli tanssintäyteinen ja tosi hauska. Loppuillasta menimme vielä katsastamaan yhden tanssipaikan, mutta se paikka ei ollut meitä varten. Jalat tanssista väsyneinä kömmimme takaisin majatalolle ja uni maistui. 

Sunnuntaipäivä aukeni harmaana ja sateisena. Illalla kävimme koko porukalla syömässä keskustassa. Muutamat halusivat maistaa paikallisten herkkuja eli matoja. 

Ensimmäisten rohkeiden maistettua matoja, päätin etten itse aio niitä suuhuni laittaa. Ilmeet olivat sen verran hurjat ja naamat vääntyivät mitä kummallisimpiin ilmeisiin! Suurin osa madoista jäi lautaselle. 

Kiitos ihan hurjasti kaikille kommenteista, viesteistä, paketeista ja Facebookissa käydyistä keskusteluista. Ne aina piristävät ja auttavat jaksamaan. Aamukammasta piikit harvenee ja kotiinlähtö alkaa jo häämöttämään. Pian nähdään!!

Loppuun vielä kuva jäätävän kokoisesta heinäsirkasta ja Nikitasta!