Ensimmäinen viikonloppu

Täällä sitä edelleen hengissä ollaan!
Perjantaina lähdettiin kaupungille isolla porukalla. Aamupäivällä käppäiltiin kaupunkiin ja kävimme lounaalla sekä isossa ruokakaupassa. Illalla mentiin katsomaan paikallisten tanssiesitystä ja ottamaan ne kuuluiset muutamat. Tanssiesitys oli ulkona ja ihan alusta alkaen ei sitä nähty, mutta kyllähän täällä on ihmisillä rytmi veressä! Tanssia olisi voinut katsoa vaikka kuinka kauan. Ryhmässä oli n.10 tanssijaa, jotka olivat ensimmäistä kertaa esiintymässä yleisölle, aiemmin he ovat tanssineet kadulla ja tämä oli myös heille ainutkertainen kokemus. Tanssiesityksen jälkeen siirryttiin niille yksille :) oli niin epätodellinen tunne olla keskellä tummia ihmisiä! Välillä joutui nipistämään käsivarresta, onko tämä edes totta? Alkoholijuomat ovat täällä todella halpoja. Siideri savanna dry maksaa n.1,2euroa ja olut on varmaan alle euron. Puoliltaöin siirryttiin KFC:n (snägärin) kautta kotiin. Meitä on paljon varoiteltu etukäteen jo liikkumisesta täällä ja maalaisjärkeä käyttäen ei toivottavasti ongelmia synny. Meitä olikahdeksan hengen porukka, joten uskaltauduttiin kävelemään kotiin ja matka sujui ongelmitta. Yhtään pienemmällä porukalla kävelyä ei olisi kyllä voinut edes harkita.
Lauantaina ajateltiin nukkua pitkään, mutta työmiehet aloittivat työt kahdeksalta, joten siirryttiin sitten sisätiloista ulkosalle. Aamut täällä ovat viileitä, mutta kymmeneltä on jo lämpötila varmasti kohonnut yli 25 asteen. Otimme auringosta kaiken irti ja siirryttiin uima-altaalle. Uima-allas on pieni, mutta sitäkin virkistävämpi. Veden lämpötila on varmasti alle 20!! Päivällä kokkailtiin ruokaa ja illalla mentiin  koko porukalla paljon kehuttuun Joes beerhouseen syömään. Ravintola oli kyllä kaikkien kehujen arvoinen! Monet söivät ruoaksi aterian, johon kuului kaikkia mahdollisia  paikallisia eläimiä ja minäkin rohkenin ottaa seeprapihvin pasta bolognesen sijaan :) seeprapihvi oli jättisuuri ja osa siitä jäi syömättä, mutta kokemus oli ihan positiivinen! Jee, hyvä miä! Maistoin myös Salkan lautaselta alligaattoria ja muita paikallisia lihoja :) Ruoka ravintoloissa on kyllä edullista, seeprapihvistäkin  ja siideristä pyysivät n. 8 euroa. Osa norjalaista jatkoi iltaa kaupungille, mutta suurin osa meistä tuli takaisin kämpille. Meidän huoneessa oli illalla jättikokoinen hämähäkki, joka sai melko pian tuntea conversen kovan pohjan!
Sunnuntaiaamuna herättiin ennen seiskaa ja lähdettiin kahdeksalta kohti "patikointipuistoa" tarkoituksena nähdä paikallisia eläimiä. Saatiin taksi napattua aika nopeasti tien varresta, mutta siitä alkoikin pieni kauhuajelu! Miehellä ei ollut hajuakaan mihin olimme menossa ja hän tuskaili useaan kertaan rattinsa takana. Matka oli noin 25 kilometriä, mutta meillä siinä kesti tunnin verran. Pieni pelko sai alkunsa, kun mies pysähtyi yhdelle bensa-asemalle antaakseen rahaa toiselle miehelle. Siitä jatkettiin miehen tuskaillessa seuraavalle bensa-asemalle, josta mies kävi ostamassa mustaa teippiä. No, matka jatkui ja me Salkan ja Lisan kanssa mietittiin, että mihin tarkoitukseen tuo teippi oli oikein tarkoitettu. Emme voineet jutella juurikaan mitään keskenämme, koska kuski ymmärsi englantia. Yhtäkkiä mies pysähtyi ison tien varteen ja hyppäsi autosta ulos. Näin, kuinka hän otti teippirullan mukaan ja meni auton viereen rikkomaan lasipulloa! Samaan aikaan tien laitaa pitkin lähestyi kaksi paikallista miestä meidän autoa kohti. Siinä vaiheessa muistui mieleen ruotsalaisen opiskelijan kertoma tarina edellisestä työvuorostaan ensiavusta. Sinne oli tuotu tyttö, jota oli puukotettu juurikin rikkoutuneella lasipullolla!! Katselimme toisiamme takapenkillä ja seurasimme kokoajan miehen puuhia, hän alkoi teippaamaan taksin ovissa olevia puhelinnumeroita yli teipillä ja kun hän alkoi laittaa takalasiin myös mustaa teippiä peittääkseen taksin numeron, niin hyppäsimme ulos autosta. Mies selitti kuitenkin, että hänen pitää peittää numerot, jotta pääsee ylittämään jonkun alueen rajan. Emme olleet edelleenkään varmoja, että olimmeko turvallisessa taksissa, mutta hyppäsimme kuitenkin takaisin kyytiin. Matka tuntui loputtomalta, seurasin takapenkiltä miehen jokaista liikettä, kuin haukka. Ajoimme melko autiota tietä pitkin ja ympärillä oli ainoastaan metallihökkeleitä, valtavan kokoisia slummialueita ja telttoja. Välillä autot ohittelivat meitä ja tööttäilivät. Mietin kokoajan, että jos mies tekee meille jotain, niin olemme suoraan leijonan kidassa. Tie muuttui hiekkatieksi ja silloin tiesimme olevamme väärässä paikassa. Mies oli erittäin kiukkuisen oloinen ja mietimme, että kuinkakohan matkamme tulee päättymään. Teimme U-käännöksen ja lopulta löysimme oikealle tielle. Kun vihdoin ja viimein pääsimme perille, niin jalat tuntuivat siltä, kuin olisi käynyt Tarmolassa juoksulenkillä. Olimme niin jäykkiä jännityksestä koko matkan ajan, että autosta ulos pääsy oli todellakin helpotus! No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuitenkin opimme sen, että kaupungin ulkopuolelle ei kannata taksilla mennä! Aurinko oli jo alkanut lämmittää, kun pääsimme patikoimaan. Kävelimme jyrkkää nousua auringon porottaessa niskaan ja vilkuilimme kuivaa erämaata nähdäksemme eläimiä. Pian antilooppilauma ylitti tien ja kavioiden/ sorkkien kopina oli uskomaton! Näimme paviaaniperheen rinteessä ruokailemassa ja emuja. Kirahveja näin ainoastaan auton ikkunasta ja niistä en ehtinyt kuvaa saamaan. Suunnitelmissa on lähteä myös muihin luonnonpuistoihin patikoimaan ja katsomaan eläimiä. Talon omistajan poika tuli onneksi hakemaan meitä ja matka talolle kesti 20 minuuttia. Teimme yhdessä ruokaa (pasta bolognesea) ja siirryimme altaalle ottamaan aurinkoa! Tässä sitä nyt sitten ollaan ja rentoudutaan patikoinnin jäljiltä.

Lämmin halaus uima-altaan reunalta!